20h viikossa

Valvoin yön. Kesä on mennyt juopotellessa, nyt pitäisi lopettaa ja valmistautua opintoihin. Kävin kävelyllä nyt kun kukaan ei ole vielä hereillä. Kun ihmisiä tulee vastaan muistan vain kuinka järkyttäväksi olen lihonut. Toki niin käy jos näen heijastukseni näyteikkunasta. 

Kasvatin viikset, kun partakaan ei kasvanut. Näytän lihavammalta. Viikset korostavat kasvonpiirteideni pienuutta, paitsi nenän. 

Kuuntelin Nassim Talebin tarinointia. Inspiroiduin. Ehkä kävelen, kuten hän 20h viikossa. Tuskin, mutta nyt se ajatus lohduttaa. 

Asuntoni on käsittämättömän sotkuinen. Olen heittänyt kaiken vain lattialle, ainakin kun sitä vielä näkyi. Keräsin pulloja ja roskia. En kehtaa viedä pulloja. Kuulostelen maksani tuntoja. Onko raja ylitetty ja kuolemaan johtava kaskadi jo alkanut. En halua miettiä sellaisia.

Digiboksissa olisi nauhalla mm. Bourne Ultimatum. En sitä kestä nyt katsoa. Kun kävin kotona oli isoveljeni siellä katsomassa sitä. Toivon että hän nautti siitä. Ja voi hyvin. Vaikka tiedän, että tuskin voi. Perheenjäsenten miettiminen liikuttaa. Heidän vuokseen pitäisi kerätä itsensä kokoon. Tulla aikuiseksi muutenkin kuin iältään. Olen liian vanha. Nyt pitäisi valmistua. Niin ei kuitenkaan käynyt. Pääasiassa alkoholin takia. 

Tänään aion vielä mennä kävelylle. Ja soittaa perheenjäsenilleni. Toivon että jaksan.