Insuliinikauhu

Olin yötä H:n luona. H. Herätti minut potkimalla unissaan, minä sitten päästelemällä ääniä kännykästäni. Olin vitun kusipää.
-Näytät kauhistuneelta, sanoi H.
-En voi olla sinun kanssa, jos olet vaan yksin kauhistunut. Mikä on?
En tiedä ei mitään. En osaa vastata. Pitää olla vaan yksin.

Ei minua kummempi kauhistanut. Se olla olemassa siinä aamuyöllä pimeässä. Odottaa unen tuloa taas. Katsoa kelloa ja laskea montako tuntia vielä kun pitää nousta. Ei että siinä makaaminen olisi erityisen mukavaa. Mietin miten jaksan sitten aamulla nousta, peseytyä, kävellä bussipysäkille, odottaa bussia, olla bussissa kävellä taas. Mitä kuntoutusohjaajan kanssa, joka antoi minulle viime kerralla tehtäviä, joita en ole tehnyt. En halunnut mennä. Toivoin, että tulisin kipeäksi.

Nyt olen käynyt siellä. Ei se jälkeenpäin tunnu vaikealta, vaikka en osaa kuvitella miten tein sen. Miten sain noustua ylös, käveltyä, busseiltua. Sellaisen tekeminen taas huomenaamulla tuntuu vaikealta. Ajatus tämän päivän kuluttamisesta tuntuu vaikealta.

Eilen omaksumani ideologia insuliinitason alentamisesta ahdistaa. Miten jaksan kasvattaa lihasmassaa. Voisi mennä kuntosalille, ja jos ei mene, kun, niin voi vaan itseään syyttää. Eikä saa syödä sokereita, eikä tärkkelystä. Sitten tulee Craving ja sen kanssa on pärjättävä. Yöllä söin kaksi omenaa, melkein karkkia.

Ja insuliinikauhuni piti minua hereillä yöllä. Jos tämä on oikea ja terveellinen tapa, niin rakkaimmillani ei ole varaa jäädä sitä ilman. Heillä ei ole varaa syödä tärkkelystä. Rakkaiden sisarusten lasten puberteetti voi aikaistua, jos on liikaa sokeria, liikaa insuliinia. Mutta miten vaikuttaa. Sokeriton lapsuus on onneton. Enkä halua huolestuttaa Siskoa, en ketään muutakaan.

Kaikki kuolevat joskus, lapsista tulee onnettomia aikuisia. Monista ainakin. Söpöys loppuu. Minäkin olin joskus hellyttävä lapsi. Ihana. Äiti muistaa sen vielä siksi on kiintynyt, huolestunut pettynyt ahdistunut minusta.
...

Jos olisi ilman nettiä, telkkaria, sokeria ja alkoholia, niin voisi paremmin. Ei blogeja, ei ainakaan merkityksettömiä. Matematiikkaa. Salaattia.