minimulkku

Onnekseni kuntoutusohjaaja oli sairastunut. Oikeammin vain selkävammat olivat tulleet akuuteiksi, ja jäi lomalle.

Terapiaan menin, vaikken tykännyt herätä. Terapeutti innostui siitä, että miksen ole ärhäkkä ja miksen raivostu. Pidättelin vain itkua.

Unohdin avaimet kotiin. Äiti huomasi sen ja soitti junaan. Onneksi oli vielä myöhempi juna, johon iskä sai avaimet mukaan. Konduktööri hyvää hyvyyttään sen teki. Olisin halunnut jotenkin osoittaa arvostukseni. Mutta sanoin vain kiitos paljon. Mietin olisiko pitänyt antaa 20 euroa. Se olisi ollut rumaa, ehkä lahjakortti olisi ollut parempi. Lopulta en tehnyt mitään.

Join olutta baareissa odotelleen seuraavaa junaa kotipaikkakunnalta. Helena soitteli, vihastui. Vielä itkettävää riitaa käytiin kun pääsin jo asunnolleni. Se on jostian löytänyt mun päiväkirjat, ja niistä löytämillään asioilla mua nyt lyö. Mistä vain olen epävarma. Haista paska minimulkku. Olisin halunnut hajottaa kaiken, sen luut. asuntoni kaikki tavarat.

Tänään vaan. Pitää kestää odottaa.

ei ole asiaa.