Miksi joskus jää tekemättä, kun joskus saa tehtyä.
Luentomuistiinpanot ja tehtävät lannistavat minut täysin. En aio pystyä keskittymään niihin. Ehkä on mentävä töihin tavarataloon tai varastoon. Jos en pääse mainoksia jakamaan. Portaiden noususta tulisi liikuntaa, painomusteesta sormet likaiseksi. Olisi aikaa kuunnella äänikirjoja.
On varmasti tapoja oppia suoritusvarmuutta. Tällaisena en kykenisi töihin, siis sellaisiin missä istutaan tietokoneen ruudun äärellä. Tyhjyys valtaisi minut, niinkuin nyt. Sanat joita pitäisi lukea ei tartu lähimuistiin, että niistä saisi lauseen jonka merkityksen selville.
Tänään menen kotiin. Junajuopottelu houkuttelisi, mutta kannattaa pidättäytyä siitä. Maanantaina täytyy terapeutille kertoa sitten miten meni vanhempien luona, mitä keskustelin sisarusten kanssa. Siitä aiheesta olen kaikista haluttomin keskustelemaan.
Äitini on jatkuvasti toimessa. Makaa vain yöllä, minä koko päivän. Piristäisikö minua matkustaminen, jossa täytyisi vain olla ja kestää. Jos kohtaisin ulkomaalaisia, niin se voisi olla jännää. Vaikka toisaalta ymmärrän hyvin, että en pidä keskustelusta, en pidä toisten kuuntelemisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti