Kävin itkemässä terapiassa. En että yleensä itkisin. Nyt on vain tunkkainen ja pelottava olo. Mutta itku paransi oloa.
Kuuntelin podcastin ja innostuin nousemaan portaat nopeasti. Olisi hyvä sprinttailla. Insuliini on vihollinen, lihasmassa ystävä.
Vittu en jaksakaan kirjoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti