Blogeja lukiessa saatan masentua, kun tajuan, että olen kovin keskinkertainen ajattelija. Siis vaikka minulla on sanottavaa fiksujenkin miesten (ja todella luen pääasiassa miehiä) ajatuksiin ja biaksiin, niin silti en ole läheskään yhtä älykäs. Siis että aivovoimani ei riitä juuri mihinkään monien bloggarien suhteen. Tuntuu turhalta edes kommentoida.
Tiedemies on yksi sellainen, johon suhtaudun pelolla ja kunnioituksella.
Eisiis, että olisin erityisen tyhmä, tai erityisen keskinkertainen. Juuri ja juuri vähän enemmän, mutta ei tarpeeksi, että voisin ajatella, että rupean tekemään mitään erityisen merkittävää tieteen alalla. No ainakaan matematiikan tai fysiikan tai minkään tärkeän suhteen. Toki Stephen Rose tai Thomas Sowell eivät välttämättä ole neroja, tai superIQ-älypäitä mutta menestyksekkäitä kommentaattoreita ja tieteilijöitä. Ja vaikka he ovat kohdanneet omat rajansa, niin heidän rajansa ovat kauempana kuin omani. Minä kaipaan vain normaalin ammatin, jonka voin menestyksellä suorittaa.
Olen vain laiska, ja kurja. Kuolen pois ennen kunnon elämää, miksi en kasvanut aikuiseksi koskaan. Itsesääli on vähän tahmaista, mutta aina se houkuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti