Kuulostan rasittavalta

Katsoin kuvaamaani videota. Esiinnyin siinä äänenä. Tuhisen. Onko nenä liian pieni, että tulee tuhinaa turbulenssia? Jos opettelisin hitaamman sisäänhengityksen, niin enkö enää tuhisisi.

Puheenmuodostukseni on jotenkin epäselvää. Se meinaa kaatua, ja kuulostaa lihaisalta. Puhun nenästä. Sitä voisi ehkä välttää keskittymällä puhumaan kurkun takaosasta.

Kärsin myös siitä kolumnistien pilkkaamasta nousevasta intonaatiosta. Näihin ongelmiin pitäisi etsiä ratkaisua, koska nämä piirteet varmasti ärsyttävät monia joita kohtaan. Ainakin jos ovat valmiiksi ärtyneitä, niin nämä piirteet voivat viedä yli laidan.

Tänään olisi opiskelijarientoa, mutta en ole menossa. En osannut tuppautua mihinkään seuraan. Päivän mittaan tulee puhuttua vähän. Vain terapiassa puhuin, ja sitten äsken puhelimessa Helenalle.

Vittu.

onnistuin poistamaan sen mitä kirjoitin. Lannistuin siitä. On liian aikaista mennä ostamaan kanaa. Se maksaa vielä täyden hinnan.

Tämä kirjoittaminen on taas jäänyt. Toivoisin kirjoittavani päivittäin, ja kehittyväni siinä.

Pitäisi kirjoittaa viimeisestä kuudesta vuodesta. Mitä tapahtui. Mitä olen. Toki takaumilla selittää aiempaa. Narratiivi voi olla parantava.

Harvoin, ei nytkään, on kärsivällisyyttä kirjoittaa hyvin.

Ei tunnu olevan mitään, mikä olisi kirjoittamisen arvoista.

Kävin tänään mielenterveysongelmista kärsivien opiskelijoiden vertaisryhmässä. Ryhmä koostaa minut. Tahdon sanoa jotain syvällistä, toimia paremmin kuin muut. Helposti vain odotan, että on vuoroni sanoa. Se ilmapiiri, jossa vain hiljaa sanotaan: joo on se kyllä. Sellainen imelä kannustavuus on myös helposti turhauttavaa.

Sen jälkeen jäi tyhjä olo. Mitä tekisi. Tapaamisen adrenaliinipiristys katosi nopeasti. Tuli yksinäinen olo. En haluaisi lopettaa enkä aloittaa mitään.
...

Mikään ei tunnu kirjoittamisen arvoiselta, kun ei keksi mitään mitä haluaisi lukea. Mikä olisi lukemisen arvoista, näkemisen arvoista, kokemisen arvoista. Tällä hetkellä ei ehkä mikään, mutta en osaa nukahtaakaan. Elämä on tätä. Onnellisuus on sitä, että ei muista olevansa olemassa, toimii vain.

Yksinäisyysitkua

Haluaisin kertoa jollekulle siitä, että olen yksinäinen. Sitten en vain olisi yksinäinen.

Tänään väsyin täysin. Opinnot eivät ole edes infoluennoista päässeet. En tule selviämään. Vanhemmat patistavat jatkamaan vanhaa koulutusta, mutta minua pelottaa palata.

Luen neuropatiasta diabeteksessa. Pelkään että minulla on sitä. Ahdistun kauheasti, samoin alkoholivaurioista. En ole enää korjattavissa. Sisuskalut ovat menneet epäkuntoon. Ne ei nouse enää omille jaloilleen.

Mietin vain sitä. En jaksanut opiskelijarientoihin tänään, vaikka koitan tutustua. Ajattelen, että ehkä ne ei ole minua varten. Ne on nuoremmille ja kauniimmille. Minä olen masentava.

Luin vain hieman romaania ja itkin.